Työmarkkinoiden sukupuolittuminen ei ole yksilön syy

Naisen kengissä -haastattelusarjassa keskustelemme menestyneiden naisjohtajien kanssa erilaisista työelämän teemoista ja naisista työelämässä.

Anu Ilvonen on Danske Bankin viestintäjohtaja, joka vastaa pankin markkinoinnista ja viestinnästä Suomen markkinoilla. Aiemmin Ilvonen on työskennellyt monipuolisissa tehtävissä talousviestinnän ja yritysviestinnän parissa sekä taloustoimittajana.

Oletko naisjohtajana kokenut syrjintää? Millaiseen sukupuolijakaumaan olet törmännyt työelämässä?

Omalla urallani ei ole ollut koskaan tilannetta, jossa olisin tuntenut kokevani syrjintää siksi, että olen nainen. Nykyisellä työpaikallani henkilöstöstä suunnilleen puolet on miehiä ja puolet naisia. Seuraamme aika tarkasti sitä, että tehtävät ja palkkaus jakautuvat mahdollisimman tasaisesti.

Yleisesti ottaen esimerkiksi HR- ja viestintäalat ovat muualla Pohjoismaissa sukupuolijakaumaltaan selkeästi Suomea tasapuolisempia. Kun mietitään, että ovatko työmarkkinat sukupuolittuneet, niin kyllä mielestäni ovat. Mutta siitä ei voi syyttää yksilöä. Uravalinnat menevät usein opiskeluvalintojakin syvemmälle.

Mikä esimerkiksi on syy sille, että osa tytöistä kokee jo lapsena olevansa huonoja matikassa?

Osaavatko naiset hinnoitella itsensä työmarkkinoilla?

Olen itsekin joutunut miettimään oman työni ja osaamiseni hinnoittelua, eikä se Suomessa ole yhtä helppoa kuin maissa, joissa palkka-asioista puhutaan avoimemmin. Siksi olen tehnyt aina etukäteen selvitystyötä positioista, joihin olen hakenut.

On tärkeää tuntea oma osaaminen ja omat tavoitteet. Olisi hyvä, jos Suomessakin keskusteluun uratavoitteista suhtauduttaisiin positiivisemmin. Jos joku kokee haluavansa luoda uraa sen sijaan, että on duunissa vain töissä, sen pitäisi olla hieno asia.

En ole itse kokenut tai joutunut todistamaan palkkasyrjintää. Olen kuitenkin moneen otteeseen huomannut, miten eri tavalla erilaisia käyttäytymismalleja arvotetaan työelämässä.

Naiset eivät ehkä tuo omaa osaamistaan yhtä vahvasti tai samalla tavalla esiin kuin miehet. Se vaatii organisaatiolta, rekrytoijilta ja johtajilta kykyä arvostaa erilaisia persoonia ja erilaisia tapoja tuoda itseään esille.

Haluaisin toivottaa hiiteen sellaiset ohjeet, joissa naisia opastetaan käyttäytymään niin kuin miehet, jotta he menestyisivät urallaan.

Pitääkö naisen valita perheen ja uran välillä?

Tämä on vaikeaa nähdä joko–tai-kysymyksenä. Oleellisinta on se, että vanhemmat tarvitsevat hyvän tukiverkoston. Onnekkailta se löytyy perhepiiristä. Toinen vaihtoehto on rakentaa itse verkostoja, pyytää apua tai ostaa palveluja ja nähdä se myös investointina omaan hyvinvointiin ja uraan.

Olen itse ollut todella onnekas, sillä lapsillani on hyvät läheiset ja tukiverkosto. Se on mahdollistanut sen, että lasten vanhemmat ovat voineet tehdä tarvittaessa pitempää päivää ja lähteä työmatkoille.

Voisivatko sukupuolikiintiöt tai perhevapaauudistus parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla?

Joskus lainsäädäntöä tarvitaan toimenpiteenä muuttamaan toimintamalleja ja asenneilmapiiriä, vaikka haluan uskoa myös siihen, että isot ja fiksut yritykset huolehtivat itse omasta toiminnastaan.

En näe järkevänä, että yrityksiin asetettaisiin sukupuolikiintiöitä. Yrityksessä pitää olla älliä katsoa, että erilaisilla urapoluilla ja ihmisillä on mahdollisuuksia. Lainsäädännön uhka julkisessa keskustelussa näyttää kuitenkin valitettavasti olevan se tehokas konsti muuttamaan puheita teoiksi.

Olin aiemmin töissä pohjoismaisessa firmassa, jossa johtavassa asemassa olevat miehet pitivät pappaledigejä. Erityisesti Ruotsissa on täysin erilainen suhtautuminen vanhempainvapaaseen, vapaista oli kiintiöity osa iseille. Oli ihan selkeä asia, että se kellä oli lasten päiväkodistahakuvuoro, lähti aikaisin. Eikä Ruotsin yrityselämä näyttänyt siihen kaatuvan.

Miltä näyttää naisten tulevaisuus työmarkkinoilla?

Mielestäni on todella mielenkiintoista nähdä, miltä tilanne näyttää 10–20 vuoden päästä. Uskon, että hyvältä! Korkeakoulujen aloituspaikoissa naisten osuus on kasvanut jo pitkään melkeinpä alasta riippumatta.

On kuitenkin hyvä muistaa, että naiset eivät ole mikään yhtenäinen massa. Kun puhumme naisista, siellä on ainakin 2 miljoonaa erilaista ajatusta siitä, mitä kukakin elämältään haluaa.

Millaisia vinkkejä antaisit naisille palkkaneuvotteluihin tai työelämään?

Palkka-asioissa suosittelen kaikkia tekemään etukäteen hieman salapoliisityötä siitä, mitä muut samalla alalla tienaavat. Lisäksi on osattava perustella oman työn arvo organisaatiolle.

Jos on kiinnostunut etenemään urallaan, kannattaa aina rohkeasti hakea paikkoja ja uusia tehtäviä jopa oman osaamisen yli. Ikinä ei pidä miettiä mitään sen kautta, että voinko tehdä tämän tai pystynkö, koska olen nainen tai koska en ole aiemmin tehnyt aivan jokaista työn kuvauksessa listattua asiaa.

Omalle tyttärelleni, samoin kuin pojalleni, sanon aina, että susta voi tulla ihan mitä vain, kun löydät oman juttusi, teet ahkerasti töitä ja panostat siihen. Uratavoitteissa pätee sama ajatus.